ENSI sunnuntaina äänestämme EU-vaaleissa. Ennakkoäänestys on jo täydessä vauhdissa. Sanotaan, että nämä vaalit ovat kaikkien aikojen tärkeimmät.

Mutta mistä oikein äänestetään? Yleensä mainitaan jotain ylätason käsitteitä: velanotto tai se, kenen kanssa ei ainakaan tehdä yhtään mitään yhteistyötä. Tämä siitä huolimatta, että asiantuntijoiden mukaan 60-80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä pohjautuu siihen, mitä on EU:n puitteissa yhdessä sovittu ja miten sitä sovelletaan Suomessa.

Missä ovat tavalliset käytännön asiat? Missä keskustelu niistä arkielämässä tuntuvista asioista, joita tulevalla kaudella EU-parlamentissa käsitellään? Missä ovat ensi kauden muovipullonkorkit?

Vastaus on, että emme tiedä.

EIVÄTKÄ tiedä edes päättäjät. ”Suomessa keskustelua EU-asioista käydään usein vasta sitten, kun jokin keskeinen EU-asetus tai -direktiivi on jo edennyt unionin toimielimistä Suomen eduskuntaan. Tällöin asia on jo varsin pitkällä päätöksenteossa”, kirjoittivat Sitran asiantuntijat tällä viikolla HS:ssa. Näinhän se on.

Mistä yleensä saamme tietoa eri asioista? Tietenkin medioista. Niistä saavat tietonsa niin kansalaiset kuin nykyiset ja tulevat päättäjätkin.

Ja tässä onkin pulma. Jos joku media lähettää toimittajansa Brysseliin, hänen aikansa kuluu niissä samoissa ylätason pintaliidoissa, joista jo nyt voimme nähdä tylsiä uutispätkiä. Jutuissa käsitellään juuri niitä jo pitkälle vietyjä hankkeita, joissa ollaan taas jälkijunassa.

Ei tuo toimittaja ehdi porautua kaikkeen siihen, mikä on vasta muhimassa. Ihan sama, vaikka kymmenen mediaa lähettäisi sinne toimittajansa. Tämä tiedetään medioissa, joissa ihan järkevästi verrataan kustannuksia ja lukijoiden kiinnostusta ja keskitytään ihan muuhun.

JOTTA päästään syvemmälle, paikalla pitäisi olla kokonainen toimitus, vähintään puolen tusinaa ihmistä. Millä ihmeen medialla sellaiseen olisi varaa… paitsi tietenkin Ylellä! Eihän tuo puoli tusinaa Ylen mitoissa todellakaan ole paljon. Esimerkiksi Ylen Kokkolan aluetoimituksen nimilistasta löytyy 38 nimeä ja pienemmistäkin vähintään parikymmentä.

Sopii kysyä, kummassa päätetään enemmän Suomen asioista, Kokkolassa vai Brysselissä?

On selvää, että tiheämmin tarjotuilla Brysselin uutisilla tuskin ainakaan aluksi olisi massiivista yleisöä. Ei se ole tarpeenkaan. Yle saa tuottonsa verovaroista, joten sen kansallinen tehtävä on tarjota myös sitä, mikä on suomalaisen demokratian kannalta tärkeää. Ei vain viihdettä miljoonayleisöille, vaikka sekin on ihan kivaa.

Kun siellä Brysselissä päästään kunnolla asioihin kiinni, löytyvät kyllä ne tulevat pullonkorkit tai jätedirektiivit, joihin tarttuu isompikin yleisö ja aiheesta viriää keskustelu. Sitä odotellessa, Yle!

Antti Marttinen

Julkaistu Aamulehdessä 2.6.2024