KOTITALOUSVÄHENNYS vähentää harmaata taloutta ja siihen liittyy kovin niukasti väärinkäytöksiä. Tämä käy ilmi Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön erittäin perusteellisesta selvityksestä, joka julkistettiin viime viikolla, mutta jäi valitettavan vähälle huomiolle.

Tutkijoiden Lasse Winter, Antti Tokola ja Tatta Garselius laatima työ perustuu asiantuntijahaastatteluihin sekä vuosien 2018-21 verotustietoja käsittelevään laajaan ja monipuoliseen tilastolliseen analyysiin. Kaikkiaan peräti 34 000 yritystä yli 600 toimialalla on ollut jotenkin tekemisissä vähennyksen kanssa. Eli valtava määrä yrityksiä ja työtä, josta on maksettu palkat ja palkkaverot, alvit, sotu- ja eläkemaksut.

Selvityksessä todetaan verottajakielellä kotitalousvähennyksen pyrkivän torjumaan harmaata taloutta ”kohdentamalla kuluttajien kysyntää ennakkoperintärekisterissä oleviin yrityksiin ja tuottamalla vertailutietoa verovalvontaa varten.”

Tässä onkin selvityksen mukaan onnistuttu:

”Verotarkastuskertomusten ja asiantuntijahaastattelujen perusteella kotitalousvähennysilmoituksista saatavat tiedot ovatkin toimineet hyödyllisenä vertailutietona ja riski-indikaattorina verovalvonnassa. Järjestelmä muodostaa yritykselle myös lisäkannustimen hoitaa verovelvoitteensa asianmukaisesti pysyäkseen ennakkoperintärekisterissä.”

Selvityksessä korostetaan, että harmaan talouden riski on alhainen erityisesti silloin, jos yritys saa pääosan liikevaihdostaan kotitalousvähennykseen oikeuttavista töistä. Jos yrityksen vähennykseen kytkeytyvä toiminta on satunnaista tai pienimuotoista, tätä myönteistä vaikutusta ei enää näy.

Vain 5-7 prosentissa virheitä

NIINPÄ KUN tutkijat laskevat yhteen kaikki mahdolliset ”tahattomat tai tietoisesti verohyödyn saamiseksi tehdyt virheelliset ilmoitukset”, päädytään vain noin 5-7 prosenttiin vähennyksistä. Ja tässä luvussa on todellakin kasattu kokoon kaikki mahdollinen. Esimerkiksi koko laskun summan ilmoittaminen erehdyksessä pelkkien työkulujen sijasta, vähennyskelvoton työ, itse tehdyn tai perheenjäsenen työn ilmoittaminen tai remonttikulujen jakaminen kahdelle vuodelle, vaikka työ oikeasti olisi tehty vain yhtenä.

Eli kaikenlaista hyvin pientä yritystä ja erehdystä, ja todellakin kovin harvinaista sekin. Isommat vedätykset vaatisivat jo työn tekijän ja teettäjän yhteistä huijauspyrkimystä, ja siinä taas juuri vähennysjärjestelmän tuottama vertailutieto selkeästi kasvattaa kärähtämisen riskiä. Ei kannata.

Joka tapauksessa selvityksen mukaan ”kaikki arviot viittaavat siihen, että merkittävä kytkös kotitalousvähennysjärjestelmään tekee yrityksestä harmaan talouden toiminnan näkökulmasta vähemmän riskialttiin.”

Verotuksen tuntijat asialla

SELVITYKSESTÄ huomaa, että tekijät tuntevat aiheensa perin pohjin, toisin kuin esimerkiksi pari vuotta sitten julkistetun surullisen kuuluisan VATT:n paperin laatijat, jotka erittäin köykäisin perustein väittivät, ettei kotitalousvähennyksellä muka olisi mitään työllistävää tai harmaata taloutta vähentävää vaikutusta. Tuo väite saikin asiantuntijoilta tyrmäävän kritiikin ja sen ongelmia eritellään myös tämän selvityksen tutkimuskatsauksessa.

Tässä nyt tehdyssä selvityksessä johtopäätöksiä on punnittu monelta kantilta ja sen tuloksena ne ovatkin varsin varovaisia. Niissä korostetaan asiantuntevasti sitä, että täsmällisten vaikutusarvioiden tekeminen ja väittämien esittäminen vähennyksestä on erittäin vaikeaa.

Kotitalousvähennyksen ohella nimittäin moni muukin tekijä vaikuttaa kuluttajien ja yritysten käyttäytymiseen. Talouden suhdanteet vaikuttavat siihen, miten kuluttajat toimivat remonttien suhteen verrattuna vaikkapa jokapäiväisiin välttämättömyyksiin. Kotitalousvähennyksen muutokset taas tuntuvat tilastoissa hitaasti, sillä ihmisillä on muutakin mietittävää kuin se, mihin poliitikot tällä kertaa rajat ja prosentit säätivät.

Eräs kotitalousvähennyksen rinnalla samansuuntaisesti harmaata taloutta torjuva vaikutus tuli asunto-osakeyhtiölain muutoksessa, kun asukkaat velvoitettiin laajalti ilmoittamaan remonteistaan ja käyttämään monissa tehtävissä sertifioituja ammattilaisia. Mikä on näiden yhteistä vaikutusta, mikä erillistä, paha sanoa.

Selvitys nostaa kiinnostavasti esiin myös eräitä vähennyksen harvemmin keskusteluun nousseita myönteisiä vaikutuksia. Tällaisia saattaa olla vaikkapa kannustin huolehtia paremmin asuntokannasta. Tai sitten se, että kun töitä ulkoistetaan ammattilaisille, se voi edistää uusien innovaatioiden ja entistä parempien työmenetelmien kehittämistä, puhutaan sitten remonteista, hoivasta tai siivouksesta.

Valvontaa vaikea enää lisätä

KUN KYSEESSÄ on harmaan talouden selvitysyksikkö, tutkijat ovat perusteellisesti pohtineet myös keinoja, joilla harmaan talouden mahdollisuus saataisiin puristettua vieläkin alhaisemmaksi kuin tuo alussa mainittu 5-7 prosenttia. Tätä varten on käyty läpi laaja katsaus vastaavista järjestelmistä muissa maissa.

Joitakin toimivia keinoja tuodaankin esiin, mutta ne pääasiassa edellyttäisivät entistä tiukempaa valvontaa, byrokratiaa ja vaivannäköä paitsi verottajalta, myös työn tekijöiltä ja teettäjiltä. Niinpä kustannus/hyöty -suhde jäisi näistä toimista varsin vähäiseksi, ellei jopa miinusmerkkiseksi. Pientä silakkaa ei kannata jahdata kovin massiivisilla kalastusvälineillä.

Jos laajasta selvityksestä hakee kritisoitavaa, se kohdistuu ehkä yhteen selvityksen perushypoteeseista. Siinä nimittäin oletettiin, että vähennyksen ansiosta kotien palveluihin kohdistuisi vielä pienempi harmaan talouden riski kuin muilla aloilla. Tähän perustuen selvityksessä ollaan ikään kuin pettyneitä, että kotipalveluiden riski harmaaseen talouteen ei selvityksen perusteella havaittavasti eroa muista aloista.

Itse arvioisin tilannetta sen vaihtoehdon pohjalta, että meillä ei olisi ollenkaan kotitalousvähennystä. Tilanne ehkä ei olisi yhtä vaikea kuin ennen vähennyksen käyttöönottoa 1990-luvulla, jolloin kuluttajilla ei ollut kerrassaan minkäänlaista intoa tai intressiä maksaa palveluistaan kuitilla, eikä työn suorittajilla tarjota sitä. Mutta silti olettaisin, että ilman verovähennystä kotipalveluissa joka tapauksessa liikuttaisiin huomattavasti enemmän harmaalla alueella kuin yritysten välisissä b2b-yhteyksissä, joissa molemmat osapuolet ovat kirjanpitovelvollisia tekemisistään ja ovat monien ristikkäisten verotusta koskevien säädösten ja valvonnan alaisia.

Eli kun selvityksessä nyt todetaan, että harmaan talouden suhteen on kotipalveluissa noustu jokseenkin samalle tasolle kuin muillakin vertailualoilla, pitäisin sitä erinomaisena saavutuksena ja suurelta osin kotitalousvähennyksen ansiona.

Joko omavastuu poistetaan turhana?

MITEN TÄSTÄ eteenpäin? Hallitusohjelmaneuvottelujen veroryhmissä myös kotitalousvähennys lienee käsittelyssä. Itse en veivaisi vähennystä erityisemmin suuntaan eikä toiseen, vaikka poliitikkojen intohimona tuntuu olevan muutella sitä lähes joka vuosi suuntaan tai toiseen.

Ilman muutoksiakin vähennyksen hyvät puolet säilyvät. Rehellistä työtä ja siihen liittyvää sosiaaliturvaa monille pienituloisille, kuluttajansuojaa asiakkaille, kannustinta kansalaisten kannalta merkittäville palvelualojen yrityksille ja ennen kaikkea rehdin veronmaksukulttuurin voimistamista.

Jos jotain muuttaisin, niin heittäisin vihdoin romukoppaan aivan turhan 100 euron omavastuuosuuden. Jos tiukan talouden oloissa halutaan tasapainotella, niin alennetaan sitten vähennyksen ylärajaa vastaavasti.

Omavastuuosuutta käsitellään myös tässä esitellyssä selvityksessä ja todetaan, ettei sen poistolla olisi merkitystä harmaan talouden torjunnassa. Ei varmasti olisikaan, mutta se yksinkertaistaisi järjestelmää, ja se on aina kaikissa muutoksissa hyvä tavoite.

Antti Marttinen

Julkaistu Verkkouutisissa 30.5.2023