MIKSI me ihmiset kulutamme niin vähän? Tätä Suomen talouden murhetta korkeat herrat ovat jahdanneet pitkin syksyä. Selitykseksi maalataan luottamuksen puutetta tai työttömyyden pelkoa. Ja puhujasta riippuen tietysti hallituksen säästöjä.
Nuo kaikki varmasti vaikuttavat. Mutta on paljon muutakin. Tässä alkajaisiksi seitsemän kohdan lista keskiluokkaisesta arkielämästä:
- Järkevät nuoret välttävät ihan periaatteesta kertakäyttöä ja turhan tavaran ostamista ja oikein hyvä niin. Toki jos he käyttävät nämä rahansa palveluihin, kulutus ei vähene. Työllisyyden kannalta palvelu voittaakin aina tavaran.
- Temuttajat ovatsitten tämän vastakohta. He ostavat kaikkea kamaa, mutta rahat virtaavat Kiinaan eivätkä jätä rippustakaan kiertämään kotoisessa taloudessa. Kun korona-aikana kampanjoitiin lähituottajalta ostamista, siinä kirkastui hetkeksi ajatus, että minun menoni on naapurin tulo. Temuttajaisissa tämä kiertokulku katkeaa heti alkuunsa.
- Autokauppa on alamaissa hyvin ymmärrettävistä syistä. Epävarmuus parhaasta vaihtoehdosta jäytää. Odotellaan vielä, että sähköautojen hinnat kunnolla alenevat. Tai että kotipihaan saataisiin latauspaikka. Jos ei tämä nykyinen kottero ole vielä hajoamassa alle, niin malttaahan tässä vielä pari vuotta?
- Asuntoja ostettiin nollakorkojen kannustamina sellaista vauhtia, että tavallista useammalla saattaa olla valmiiksi allaan aivan sopiva koti. Ei ole niin suurta tarvetta vaihtaa, lyhennellään mieluummin velkoja. Ja tietysti jossain takaraivossa jäytää, ettei siitä nykyisestä taida vaihdossa saada sellaista hintaa kuin joskus kuvitteli.
- Matala syntyvyys myös osaltaan rauhoittaa asuntokauppaa. Mitä vähemmän syntyy lapsia, sitä vähemmän nousee tarvetta sen takia vaihtaa suurempaan asuntoon. Ja kuten tiedämme, asuntokauppa on kiertoa. Kun yksi muuttaa, toiselle voi avautua kiva paikka. Kun jossain on tulppa, se vaikuttaa ketjussa monen päätöksiin.
- Etätyö vaikuttaa tietysti sekin, eikä siitä pidä ketään syyllistää tai kenenkään syyllistyä. Mutta onhan se niin, että kotona pieruverkkareissa jöröttäessä kulutustarpeet ja -houkutukset ovat paljon pienempiä kuin kaupungilla kulkiessa. Kokemusta on.
- Eläkeikäisiä on suomalaisista koko ajan suurempi osa. Tässä iässä jokseenkin kaikki tarpeellinen on jo tullut hankittua, ja jälkeläisten mielestä paljon liikaakin. Muotien perässä ei tarvitse enää juosta, eikä baareissa jaksa roikkua. Toki päivittäistä kulutusta on, mutta jos terveenä pysyy, harvemmin mitään suurempaa.
EI SIIS ihme, etteivät iloiset kulutusjuhlat heti repeä, vaikka reaalipalkat ovat hyvässä nousussa ja inflaatio kurissa. Omalta kohdaltani osuu listasta hyvin ainakin nelonen ja seiska, osin myös kutonen. Miten sinulla?
Antti Marttinen
julkaistu Aamulehdessä 29.11.2026
peaceofcakemedia.com 