KUN pääkaupungin metro aikanaan laajeni Espooseen, monen matka-aika töihin tai harrastuksiin lyheni. Monen myös piteni, kun entiset suorat bussilinjat jäivät pois käytöstä. Sama koskee varmaankin myös Tamperetta ja ratikkaa?
Ei ole vaikea arvata, kummat valtasivat pitkiksi ajoiksi koko mediatilan.
Äänioikeutta keskustelussa ei luonnollisesti ollut tulevaisuudella. Eikä tietenkään ilmastolla tai ympäristöllä.
Tällainen näköharha vaikuttaa yleensä kaikkiin uudistuksiin jo ennalta. Ne, jotka uskovat kärsivänsä vähänkin, pitävät kovinta ääntä. Ne, jotka arvioivat heti hyötyvänsä, pysyvät hiljaa. Ja kaikki ne, jotka ehkä tulevaisuudessa hyötyvät, ovat kokonaan keskustelun ulkopuolella.
OLISI tavattoman hienoa, jos politiikka voisi perustua aina tutkittuun tietoon lopullisista voittajista ja häviäjistä, hyödyistä ja haitoista.
Valitettavasti päätösten vaikutusta on tavattoman vaikea tutkia. Varsinkin silloin, jos tavoitteena on ohjata ihmisten käyttäytymistä johonkin toivottuun suuntaan. Ehkä elävät terveellisemmin, kuluttavat järkevämmin tai paiskovat töitä ahkerammin.
Välittömiä vaikutuksia on yritetty tutkia esimerkiksi asumistuen tai kotitalousvähennyksen muutosten kohdalla. Yleensä saadaan tulokseksi se, että vaikutus oli hyvin vähäinen.
Mahdolliset muutokset käyttäytymisessä eivät kuitenkaan toteudu käden käänteessä. Ne tapahtuvat vasta pitemmällä ajalla ja silloin parhainkaan tutkija ei enää pysty erottamaan tehdyn päätöksen vaikutuksia kaikesta muusta, mitä samoihin aikoihin on sattunut.
Se ei tarkoita, että vaikutuksia ei olisi, myönteisiä tai kielteisiä. Niiden suuruutta ei vain pystytä tutkimuksella selvittämään. Poliittinen päätöksenteko olisikin tavattoman helppoa, jos lopputulos olisi etukäteen tieteellisesti todistettavissa.
Kun myönteisiä käyttäytymisvaikutuksia on vaikea todistaa, ajaudutaan usein keskustelemaan ns. staattisten arvioiden pohjalta, joissa korostuvat uudistuksen ikävimmät puolet ja myönteiset jäävät huomiotta. Silloin valittajat ovat tietysti niskan päällä.
Tekemättä jättäminenkin on silti päätös, jolla voi olla mittavat vaikutukset. Siksi ratkaisuja usein tehdään ja pitää tehdä myös puutteellisen tiedon varassa, ankaran arvostelun keskellä. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan.
LÄHESKÄÄN kaikki kaavaillut muutokset eivät silti ole hyviä. Muutosvastarinta on luonnollista ja monesti ihan tervettä, jotta uudistuksia ei tehdä eikä hankkeisiin ryhdytä vain muuttamisen riemusta tai ideologioiden sokaisemina. Päättäjien pitäisi pystyä olemaan yhtä aikaa sekä rohkeita että harkitsevaisia. Herkkiä kuuntelemaan ilman, että joka metelistä hätkähtävät. Se ei aina ole helppoa. En tippaakaan kadehdi kansan valitsemia.
Antti Marttinen
Julkaistu Aamulehdessä 10.3.2024
peaceofcakemedia.com 