Yhdysvaltain vaikeat vaalinäkymät

KAPINAA ja mellakoita vaalien jälkeen? Pitkä sota lopputuloksesta? Tuloksesta riippuen jyrkkä suunnanmuutos?

Olin viime viikolla Washingtonissa tutustumassa Yhdysvaltain vaalinäkymiin. Toimittajaryhmämme ohjelmassa oli erityisen paljon kohtaamisia republikaanivaikuttajien kanssa. Halusimme kuulla heiltä itseltään, mitä on luvassa, jos Donald Trump palaa valtaan.

Tapasimme niin äärimmäistä laitaa edustavia ”Projekti 2025” -suunnitelman tekijöitä kuin lähempänä keskilinjaa majailevia politiikan veteraaneja. Kaikki eivät kuuluneet Trumpin ihailijoihin, mutta toki he häntä vaaleissa äänestävät. Punaisiin MAGA-lippiksiin törmäsimme vain matkamuistomyymälöissä.

EMME saaneet selville marraskuun vaalien voittajaa. Suosittu veikkaus toki oli, että Kamala Harris kerää suuremman äänimäärän kuin Donald Trump. Mutta vaalien voittaja ratkennee lopulta vasta niukoilla eroilla ns. vaa’ankieliosavaltioissa, ja tulos tuskin selviää edes parissa yössä.

Arviot vaalien jälkeisistä tapahtumista olivat huolestuttavia. Luvassa on levottomuuksia ja väkivaltaa. Jos Trump näyttäisi häviävän, tulos kiistetään aivan kuten neljä vuotta sitten. Kuuluuhan Joe Bidenille kärsityn tappion kiistäminen yhä edelleen trumpilaisen MAGA:n uskontunnustukseen. Tuskin Trumpin voittoakaan nieltäisiin kakistelematta.

YHDYSVALTAIN politiikka on erittäin kahtiajakautunutta, polarisoitunutta. Vaali vaalilta on ajauduttu yhä jyrkemmin eri laidoille. Tätä edistää kaksipuoluejärjestelmä ja nykyisin tietysti myös some. Niinpä  poliittisessa keskustassa alkaa olla ammottava tyhjiö ja äärilaidat sankasti kansoitettuja. Ja yli keskilinjan ei kaveerata.

Seuraukset näkyvät. Tamperelaisille tutusta yli puoluerajojen ulottuvasta rakentavasta yhteistyöstä ei ole jäljellä häivääkään. Päätöksiä jyrätään niukoilla blokkienemmistöillä, ja jos enemmistöt eri elimissä (valkoinen talo, senaatti, edustajainhuone) menevät sopivasti ristikkäin, jysähdetään paikoilleen. Tai joudutaan käymään kauppaa äärimmäisten äärilaitojen ärripurrien kanssa, jotta riittävä enemmistö syntyy.

MITÄ muutoksia on edessä? Kamala Harrisin voittaessa iäkkään miehen vaihtuminen parikymmentä vuotta nuorempaan naiseen on jo sinällään valtava murros. Poliittisessa linjassa silti tuskin tapahtuu suurempia linjakeikauksia, piti tätä sitten hyvänä tai huonona. Ulkopolitiikassa tuki Ukrainalle jatkuu, vaikka myös demokraattien keskuudessa katseet kohdistuvat vahvasti Kiinaan.

Republikaanit taas uskovat kiistojen Kiinan kanssa kärjistyvän lähivuosina jopa sodan asteelle. Eurooppa ja Ukraina ovat paljon vähäisempiä kiinnostuksen kohteita. Trumpin voittaessa eurooppalaiset saavat varautua tulemaan toimeen omillaan. Trump saattaisi hyvinkin rientää tekemään diilejä ukrainalaisten kohtalosta hengenheimolaisensa Vladimir Putinin kanssa heidän päidensä yli.

TRUMPIN edellisellä presidenttikaudella muutokset jäivät ehkä pienemmiksi kuin ennalta uhottiin tai pelättiin. Yllätysvoittajat eivät olleet kunnolla valmistautuneet hallinnon kaappaamiseen. Niinpä suuri osa virkakoneistosta pysyi tehtävissään ja pyrki pitämään valtakunnan asiat jotenkuten raiteillaan.

Nyt tästä on opittu ja Projekti 2025 -ryhmä on valmistautunut huolella ja kouluttanut tuhansia uskollisia MAGA-ihmisiä valmiiksi nousemaan hallintotehtäviin ja ottamaan ne haltuun. Tavoitteena on iso ja kattava mullistus kautta linjan.

Mahdolliset seuraukset näkyvät tietysti maan sisällä, mutta niihin on hyvä varautua myös muualla. Ei vähiten ilmastopolitiikassa, joka MAGA-ajattelussa on suoranainen kirosana. Miksi ostaa kiinalaisia aurinkopaneeleita, kun omasta maasta voi porata lisää öljyä ja kaasua?

Antti Marttinen

Julkaistu Aamulehdessä 13.10.2024

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000010753696.html

Pyörällä päästään

KUN mummoni kauan sitten kuoli, ostin perintöosallani polkupyörän. Siihen se juuri ja juuri riitti.

Se oli ensimmäinen pyörä sitten lapsuuden ja siitä alkoi uusi harrastus. Poljin lenkkejä ja työmatkoja. Ryhdyin tekemään lomareissuja pyörän selässä. Se oli hieno tapa kokea maita ja maisemia kaukana ruuhkaisista lomakohteista. Mäkiin ja mutkiin syntyi aito perstuntuma, jota ei autossa koe.

Mitä niitä olikaan? Skotlanti, Tsekkoslovakia, Unkari, Kroatia, Italia, Saksa, Ranska, Espanja, Portugali… Jo seuraavan yön majapaikan löytäminen oli aina oma seikkailunsa aikana, jolloin elettiin vielä lankapuhelinten ja paperikarttojen varassa.

MATKASIN väliin yksin, väliin kaverin kanssa. Yksin kiertäminen oli opettavainen survival game, matka kaverin kanssa taas upea tapa syventää ystävyyttä. Näiltä yhteisiltä retkiltä jäi hihaan ajatus sovellettavaksi monilla myöhemmilläkin lomareissuilla. ”Päivän kuninkaalla” on täysi päätösvalta sen suhteen, missä ruokaillaan, mikä reitti valitaan, millainen majapaikka etsitään – ja tämä päiväkunkku myös kustantaa kaiken. Ja sitten vuoro vaihtuu.

Päätöksenteko helpottuu ja päivien mittaan kulut kyllä tasaantuvat. Jää pois se, että kuin huomaamatta toinen osapuoli lopulta päättää kaiken. Tai jahkailu kohteliaiden ihmisten kesken, kun yritetään sopuisasti myötäillä toisen mahdollisia toiveita ja lopulta päädytään ratkaisuihin, jotka eivät ole kivoja kummankaan mielestä.

Olisiko tuossa ainesta kokeiltavaksi myös moniin parisuhteisiin tai perheisiin?

VIIME aikoina pyöräilyni on jäänyt lähinnä kuntopyörän polkemiseen työhuoneen nurkassa. Osaan silti yhä mainiosti samaistua siihen voimantunteeseen, jota kunnon spandexpyöräilijä kokee fillarinsa päällä. Ainakin minulla se kihahti mukavasti päähän jo kun vedin piukat pyöräshortsit jalkaan ja sovittelin kypärää päähän.

Kun kepeä pyörä notkahtaa liikkeelle ja vaihteita kääntäessä vauhti vain kiihtyy, huomaa omien lihasvoimiensa saavan ihmeitä aikaan. Hintelätkin reidet alkavat tuntua teräksisiltä voimanpesiltä. Jos itsetunto on väliin matalalla, pyörän selässä se kohoaa korkeampaan potenssiin, sanan kaikissa merkityksissä.

Pitkät treenilenkit syövät melkoisesti aikaa, mutta työmatkoilla voi yhdistää huvin ja hyödyn. Treeniksi työmatkat tosin ovat usein turhan lyhyitä, joten ne täytyy painaa täysillä veren maku suussa. Siis pois alta mummot ja vaarit, lapset ja liikennevalot, nyt murskataan työmatkan nopeusennätys!

ON HIENOA, että pyöräilyoloja on viime vuosina paljon parannettu. On yhä enemmän baanoja, joissa vauhdinpitoa häiritsevät vain hitaammat muut pyöräilijät. Talvisin taas voi lumisella jalkakäytävällä liukastellessaan ihailla sitä yksinäistä rohkeaa pyöräilijää, joka narskuttelee menemään pitkin juuri puhtaaksi höylättyä baanaansa.

Antti Marttinen

Kirjoitus julkaistu Aamulehdessä 6.10.2024 https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000010739497.html