KÄVELET pimeällä, hiljaisella kujalla ja vastaan tallustaa iso korsto, joka alkaa kovalla äänellä ja raakaan sävyyn esittämään uhkauksia. Rahat tänne tai muuten… Mitä teet?
- Toteat kohteliaasti, että tuollainen ei ole ollenkaan hyvää käytöstä. Vetoat siihen, että uhkailu on laitonta ja jos tyyppi ei kohta lopeta, kerrot poliisille?
- Ojennat heti lompakkosi ja toivot että se riittää?
- Kaivat lompakostasi kympin setelin ja toivot että se riittää?
- Asetut nyrkkeilyasentoon ja ärjäiset takaisin, että painu tiehesi vai otetaanko matsi?
- Pullistat hauistasi ja toteat naama peruslukemilla, että ei muuten kannata tulla mulle veetuilemaan?
- Pyrit aloittamaan sivistyneen keskustelun ja vuorovaikutuksen korston elämäntilanteesta ja mikä siihen on johtanut. Onko hänellä kenties ollut vaikea lapsuus?
- Kaivat povaristasi taskumatin ja toteat, että mehän ollaan kavereita, eiks juu. Otatko paukut? Ruvetaanko kimpassa pelottelemaan muita?
- Naurahdat ja toteat, että minä jo vähän pelästyin, hyvä vitsi toi sun uhkaus? Kävelet vihellellen ohi etkä vilkuile taaks…?
MIKÄ olisi oikea tapa reagoida tuossa tilanteessa?
Eihän sitä kukaan etukäteen tiedä. Et tunne uhkailijaa etkä hänen todellisia aikomuksiaan. Et tiedä, onko hän pahasti sekaisin ja aikeissa hakata sinut hengiltä vai onko tarkoitus ainoastaan pelästyttää ja saada helpolla napattua viattomalta kulkijalta pienet tienestit.
Jälkeenpäin voit ehkä todeta, että valitsemasi ratkaisu oli viisas tai tyhmä tai siltä väliltä. Siltä pohjalta sitten eteenpäin kohti seuraavia vastoinkäymisiä.
TÄMÄN päivän maailmanpolitiikassa eurooppalaiset päättäjät ovat aika samanlaisessa tilanteessa. Pimeällä lähikujalla vaanii raivohullu, puukkoa ja pyssyä heilutteleva Putin ja vähän etäämpänä sekavia horiseva ja peukkupöhnäiseltä vaikuttava Trump. Kaikki vuosikymmenten mittaan sovitut käytössäännöt ovat yhtäkkiä haihtuneet tuuleen.
Päättäjät joutuvat alati pohtimaan vaihtoehtoja ja tasapainoilemaan niiden välillä; myötäillä, yrittää sopia vai alkaa pullistella? Tilanne tuntuu muuttuvan koko ajan. Mikä olisi viisainta? Vedota sääntöihin, tarjota kymppiä, uhota takaisin, ryhtyä kaveriksi?
Historia vasta aikanaan kertoo, mikä linja lopulta valittiin ja oliko se viisasta.
Kun tiedossa jo on, että nuo arvaamattomat kaverukset tuskin rauhoittuvat, kannattaa vähintään ryhtyä käymään kuntosalilla treenaamassa ja parantamassa lerpahtamaan päässyttä kuntoa. Ja omien ystävien ja tuttujen kanssa kannattaa vakavasti jutella yhteistyöstä ja hakea turvaa toinen toisistaan. Kaikkien kanssa sekään ei ole helppoa, vaikka samoilla kulmilla pyöritään.
Tällaisin miettein käydään nyt alkavaan vuoteen 2026. Toivottavasti vuoden kuluttua on jo mukavampaa ajateltavaa.
Antti Marttinen
Julkaistu Aamulehdessä 3.1.2026
peaceofcakemedia.com 