Veronkevennys ja Julian Alvarez

Joskus kaikkein nerokkaimmat keksinnöt syntyvät kuin huomaamatta, aivan vahingossa. Alfred Nobelin sanotaan tällä tavoin keksineen dynamiitin. Vastaavia esimerkkejä ruudinkeksijöistä löytyy tieteen historiasta monia muitakin.

Myös vuosi sitten työnsä aloittanut Petteri Orpon hallitus teki tällaisen lipsahduksen heti ensi töinään. Se kehitti uusiutuvan taikarahan, ikiliikkujan. Siihen se törmää nyt harva se päivä.

Muistattehan, että hallitus päätti kaikkien säästöjen keskellä alentaa ns. solidaarisuusveroa. Tämän laskettiin keventävän eniten tienaavien verotusta yhteensä noin 70 miljoonalla eurolla.

Summa on sama minkä espanjalainen suosikkijoukkueeni Atletico Madrid juuri maksoi Manchester Citylle, kun argentiinalainen hyökkääjä Julian Alvarez siirtyi tällä viikolla potkimaan palloa heidän joukoissaan. Miljardien rinnalla ehkä pikkusumma, mutta…

Omasta mielestäni kevennys ei todellakaan ollut Suomen taloustilanteessa viisas tai tarpeellinen. Tuloverotus on meillä kyllä korkeaa ja jyrkän progressiivista, ja jossain toisessa tilanteessa keventäminen kautta linjan on ihan paikallaan. Mutta nyt tuon veron maksajat tuskin olisivat nousseet kapinaan, vaikka sitä olisi jatkettu entisellään. He tuskin edes huomasivat saamaansa kevennystä.

Ajoitus oli mahdollisimman huono. Ja poliittisesti suorastaan onneton.

Hallitus nimittäin tarjosi tällä ratkaisulla kaikille kriitikoilleen kiekkotermein syötön suoraan lapaan. ”Rikkaiden veronkevennyksestä” tuli taikaraha, jota käytetään yhä uudelleen ja uudelleen kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin. Syntyi se ikiliikkuja.

Ihan äsken tällä 70 miljoonalla luvattiin pelastaa tuleva olympiamenestys. ”Jos hallituksen rikkaimmille myöntämä veronkevennys käytettäisiin huippu-urheilun tukeen…” Tuore käyttökohde on myös kulttuuri- ja sosiaalialan järjestöjen tukeminen. ”Jos hallituksella on varaa leikata rikkaimpien verotusta…”

Samaisella uusiutuvalla taikarahalla oppositiopuolueet ja eri etujärjestöt ovat ehtineet ratkaista myös hyvinvointialueiden miljardiongelmat, eläkeläisten asumistuen, työttömyyden kasvun, nuorten mielenterveyden ja mitä tahansa eteen vain sattuu. Tottakai.

Eli aina kun ikävä toimittaja yrittää haastaa kysymyksellä, mistä rahat, vastaus alkaa sillä, että ”perutaan rikkaiden veronkevennykset, kysymys on arvoista.” Helppo nakki, ei tarvitse miettiä sen enempää.

Entä jos hallitus vielä taipuisi, peruisi kevennyksen ja lupaisi lyhentää tuollakin rahalla velkaa? Kiitosta ei tulisi keltään, mutta kaikki ne, jotka eivät edes huomanneet kevennystään, heräisivät taatusti valittamaan raskasta verotaakkaansa. Sellaisia me olemme. Ja sellaista politiikka on, tyhmyydestä sakotetaan. Nyt jopa päivästä toiseen.

Antti Marttinen

Julkaistu Aamulehdessä sunnuntaina 25.8.2024

Taas tehdään aivan väärää politiikkaa

Petteri Orpon hallituksen alku palautti mieleeni presidentti Mauno Koiviston toteamuksen, että kaikki politiikka on aina väärää politiikkaa – joltakin kantilta katsottuna. 

Alkuperäistä sitaattia googlatessani törmäsin sattumalta Vasemmistoliiton silloisen kansanedustajan Erkki Virtasen kirjoitukseen kesältä 2011. Jyrki Kataisen hallitus oli juuri ankaran väännön jälkeen saatu kokoon ja Virtasen puolueestakin oli ihan yllättäen tullut hallituspuolue. 

Virtasen puolustuskirjoitus istuisi loistavasti myös tähän päivään. Lainataan vähän:

”Oppositio on oppositio ja hallitus on hallitus. Hallituspuolueille harjoitettava politiikka on tietenkin oikeaa ja oppositiolle se on väärää. Näin se on ollut ja tulee aina olemaankin. Sopeutumisvaikeuksia syntyy siirtymävaiheessa oppositiosta hallitukseen tai päinvastoin.

Äänestäjät eivät välttämättä suostu ymmärtämään näitä siirtymiä ja niihin liittyviä selityksiä yhtä helposti kuin aiemmin. Äänestäjä voi vaikka kysyä ehdokkaaltaan ikävästi, että miksi sinä nyt oppositiossa vaadit sosiaaliturvan parantamista, kun et sitä hallituksessa ollessasi hoitanut?

Vastaus on helppo, mutta äänestäjien miellyttämisen kannalta vaikea: politiikkaa on tarkasteltava kokonaisuutena. Hallituksen on kannettava vastuu siitä, että politiikka ja ennen kaikkea talous pysyvät kunnossa. Se on hallitusten ikiaikainen tehtävä. Niiden on tarvittaessa tehtävä myös ikävät päätökset. On tehtävä ”väärää” politiikkaa.” 

Hyvin sanottu.

ON MONIA uuden hallituksen linjauksia, joita en kannata. Samoin oli edellisellä ja sitä edellisellä. On mielestäni tyhmiä linjauksia, joiden uskon kaatuvan, ja vielä tyhmempiä, joiden toivon kaatuvan.

Ymmärrän hyvin, että jokaisella säästöllä on omat nimikkojärjestönsä niitä vastustamassa, ja useimmat niistä saavat siihen tarkoitukseen vielä valtionapua. Sekin kuuluu demokratiaan. 

Samoin ymmärrän, että työmarkkinajärjestöjen mielestä hallitus ei saisi ehdottaa yhtään mitään, vaan vain nöyrästi anella niitä sopimaan mitä sopivatkaan, jos sopivat. Sekin kuuluu kuvioon.

Vähän vaikeampi on ymmärtää, miten voisi tehdä miljardisäästöjä koskematta mihinkään ikävään? Tai millä logiikalla talouteen saataisiin vauhtia kiristämällä yritysten ja töissä ahkeroivien verotusta, kuten myös on ehdotettu. Mutta se on toki opposition oikeus ja ikiaikainen tehtävä.  

JOS OLISIN oppositiojohtaja, toivoisin silti salaa mielessäni, että hallitus onnistuisi säästöhankkeissaan. Ihan vain siltä varalta, että protestoiva kansa äänestäisi minut vastuuseen seuraavissa vaaleissa. Olisi nimittäin paljon helpompi alkaa toteuttaa taas niitä mukavampia unelmajuttuja, kun likainen ja raskas työ olisi tehty ja talous sen ansiosta olisi vähän paremmalla tolalla.

Antti Marttinen

Julkaistu Aamulehdessä 2.7.2023

Porsaanreikiä ja yritystukia uusiokäyttöön

KUN MEILTÄ suomalaisilta kysytään valtion velkaantumisesta, vastaamme kuuliaisesti, että olemme kovin huolestuneita. Kun sitten kysytään säästöistä, suosimme lämpimästi kaikkea, mikä ei meitä itseä kirpaise. Sama koskee veroja. Kiristyksetkin kelpaavat, kunhan ne eivät satu omaan nilkkaan.

Oikeasti parhaita säästöjä tai kiristyksiä olisivat kuitenkin juuri ne, jotka kohdistuvat myös meihin itseemme, mahdollisimman moneen meistä. Mieluummin euro pois miljoonalta kuin tuhat euroa tuhannelta. Mutta se istuu huonosti ”kannatan, kunhan joku muu tinkii puolestani” -ajatteluun.

Ei ihme, että puolueet olivat taas vaalien alla ihan kippurassa, kun tuli puhe säästöistä. Varsinkin, kun joka säästökohteelle löytyy vielä oma verovaroin rahoitettu etujärjestökin vastustamaan.

Jotain piti kuitenkin vaalitenteissä vastata. Olennaista oli löytää kohteita, joita omat äänestäjät eivät ikinä joutuisi maksamaan. Verotuksen porsaanreiät, kehitysapu, puoluetuki, byrokratia ja ympäristölle haitalliset yritystuet… Ne ovat ikiliikkujia, joista vaalien alla irtoaa miljardeja, vaalien välillä ei yleensä euroakaan. Niinpä ne voi kierrättää uusiokäyttöön taas seuraavissa vaaleissa. Kätevää!

Aina voi lisäksi luvata kiristää viina- ja tupakkaveroja. Sitä ei kukaan kehtaa vastustaa, vaikka kiristykset kohdistuvat kaikkein köyhimpiin. Ympäristö- ja haittaveroista saattoi puhua vain, jos ei paljastanut, että ne ovat lähinnä bensa- ja energiaveroja.

NYT ON vaalit käyty ja nuo ”säästökohteet” kärrätty puoluetoimistojen takahuoneisiin uutta kierrosta varten. Pääsiäisen jälkeen Petteri Orpo alkaa haravoida muiden puoluejohtajien hallitushaluja.

Mistä ne tulevan hallituksen oikeat säästöt – tai veronkiristykset – löytyvät? Sitä on paha lähteä veikkaamaan ennen kuin on jotain hajua, ketkä siellä hallituksessa lopulta istuvat.

Yksi asia on kuitenkin selvä. Mitä tahansa hallitusohjelmissa päätetään, ikävät asiat pitäisi aina toteuttaa heti ensimmäisessä budjetissa. Kipeiden päätösten on paras kirpaista myös omia porukoita. Kyllä maailman onnellisin kansa silloin nielee myös pienet leikkaukset, jos ne koetaan tasapuolisiksi ja oikeudenmukaisiksi.  

Kaikki se, mitä jätetään tuleville vuosille, jää toteutumatta. Niistä tulee seuraavan hallituksen ”päätösperäisiä työllisyystoimia”, joista riidellään vuodesta toiseen, eikä valmista tule milloinkaan.

Ikävät asiat kannattaa siivota heti pöydältä myös hallituksen oman edun nimissä. Äänestäjillä on silloin useampi vuosi aikaa niellä kiukkunsa ja kiinnostua ihan muista aiheista ennen seuraavia vaaleja. Vaalien alla pyyhitään sitten yhdessä pölyt ikiliikkujista: verotuksen porsaanreiät, yritystuet…

Antti Marttinen

Julkaistu Aamulehdessä 8.4.2023