VUOSI on taittumassa lopuilleen ja on aika kääntää katseet kohti seuraavaa. Itse en uskalla tehdä suuria lupauksia ja ainoa ennustuksenikin ulottuu vain parin viikon päähän.
Veikkaan nimittäin, että noin tammikuun 2025 puolivälissä brittiläinen hyvätekeväisyysjärjestö Oxfam julkistaa laskelmansa maailman varallisuuden jakautumisesta. Esimerkit ovat taitavasti laadittuja ja päätyvät Suomessakin uutisiin. ”Näin paljon maailman kymmenen superrikasta omistaa verrattuna maailman köyhimpiin.”
Ratkaisuksi ongelmaan järjestö ehdottanee taas superrikkaiden varallisuusveroa. Veikkaan, että Suomessa tästä innostuvat ainakin Finnwatch, Kalevi Sorsa -säätiö, kansanedustaja Matias Mäkynen sekä STTK:n pääekonomisti. Innostus on sikäli turhaa, että tuskin kukaan suomalainen yltäisi Oxfamin tarkoittamaan verotettavien joukkoon.
Kun on seurannut viime aikoina yhtä näistä rikkaimmista, Elon Muskia, huoli superrikkaista on kyllä ymmärrettävä. Musk tuo hahmona hakematta mieleen vanhojen Bond-leffojen juonittelevat pahikset. Mikään kuviteltu vero ei silti tätä ongelmaa ratkaise, eikä toki tavoittaisikaan lännen tai idän oligarkkien varallisuuksia. Kysymys on rahalla ostetusta vallasta, ja sitä vastaan vaikutetaan paremmin edistämällä oikeusvaltiota ja demokratiaa kuin uusilla verounelmilla.
MUTTA palataan Suomeen, kun suuren maailman pulmia tuskin pystymme ratkaisemaan. Varallisuuden veroja ehdotetaan aika ajoin täälläkin.
Jos täällä on yksi suuri varallisuuteen liittyvä ilmiö, se on sen niukkuus ja omistuksen valuminen ulkomaille. Amer, DNA, Kotipizza, Pöyry, Sponda, Technopolis, Tikkurila, Ocmetic, Rovio, Uponor, Caverion, Ramirent… mitä niitä onkaan.
Ja mitä tarkemmin yritämme vahtia, ettei kukaan suomalainen pääse vahingossa vaurastumaan, sitä varmemmin omistaminen valuu jatkossakin ulos maasta. Kun luulemme pelaavamme keskenämme nollasummapeliä, häviämme yhdessä kaikki. Varallisuusvero olisi paras konsti, jos haluamme kiihdyttää tätä vaurauden valumista.
RIKKAITA ei tarvitse ihailla, ylistää tai rakastaa. Yhden vauraus ei välttämättä ole sen paremmin ansaittua kuin toisen köyhyys. Takana voi vaikuttaa perhetausta, onni tai pelkkä sattumien summa. Voidaan vapaasti miettiä, onko Woltin tai Supercellin miljoonat nyhdetty ruokakuskien tai pelihimoisten selkänahasta. Mutta ihan oman yhteisen etumme vuoksi olisi hyvä, jos jonkinlaista vaurautta löytyisi vähän täältäkin.
Eihän ulkomaisessa pääomassa sinänsä ole vikaa, sitä päinvastoin kaivataan tänne kipeästi. Monet yhtiöt ovat erinomaisia yrityskansalaisia Suomessa; ne investoivat, työllistävät ja maksavat veroja. Silti toivoisin päättäjille viisautta edistää vuonna 2025 myös suomalaisten yritysten kukoistusta. Ettei olla ihan maailman muskien vietävänä.
Antti Marttinen
Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 29.12.2024




